Nykyaikaisessa sähkötekniikassa yksi trendi on ajankohtaisempi kuin koskaan: miniatyrisointi. Komponenttiryhmien ja niiden osien on oltava paitsi yhä suorituskykyisempiä, myös yhä pienempiä. Ne joutuvat kuitenkin usein käyttöön ankarissa olosuhteissa. Siksi komponentit ja liittimet (liitin) muuttuvat yhä hienorakenteisemmiksi samalla kuormituksella. Laadukas liitin kestää tätä rasitusta kuitenkin paitsi yhtä hyvin kuin vanhempi ja suurempi vastineensa, jopa paremmin. Syynä tähän ovat materiaalikoostumuksen ja tuotesuunnittelun jatkokehitykset, esimerkiksi eristyselementin geometriassa (kuva 1).

 Liittimen kestävyyteen vaikuttavat lukuisat tekijät. Yksi niistä on kosketuspinta (kosketuspinta). Se määrää ratkaisevasti liittimen käyttöiän, jota mitataan yleensä kytkentäkerta (liitäntäsyklit). Käytössä liitin altistuu tietyille mikroliikkeille. Nämä aiheuttavat pinnan kulumista ja sen seurauksena hapettumista (kuva 2).

Liittimen koskettimet valmistetaan meistaus- tai kiertomenetelmällä. Meistausessa meistonauhan alapuolelle muodostuu kuitenkin mikroskoopilla näkyvä epähomogeeninen, teräväreunainen pinta. Perinteiset järjestelmät muodostavat kosketuksen tähän leikkausreuna, mikä aiheuttaa lisääntynyttä pinnan kulumista ja siten suurempaa kosketusresistanssi. Tämä voidaan välttää taivuttamalla jousitulpia niin sanotussa stanssaus-taivutusprosessissa 90 astetta, jolloin se koskettaa uroskosketin sileällä, valssatulla pinnallaan (kuva 3).
 
Liittimen kestävyyden kannalta ratkaisevaa ei ole pelkästään ”naarasliitin”-liittimen muotoilu, vaan myös ”urosliitin”-liittimen muotoilu. Myös jälkimmäiset on nimittäin meistattu ja käsiteltävä huolellisesti, jotta vältetään vialliset, terävät geometriat.

Vieläkin kestävämpiä ovat sen sijaan liittimet (liitin), joissa on niin sanottu ”hermafrodiittinen” kosketinjärjestelmä. Niiden erityispiirre on liittimen puoliskojen, pistokkeen (Plug) ja pistorasian (Socket), identtiset kosketinmuodot. Molemmissa on siis sekä jousi että terä. Näin jokainen nasta on kosketuksessa kahden jousen kanssa, ja pistoke ja pistorasia ovat toisiinsa kietoutuneina eivätkä voi irrota toisistaan. Kun kaksipuolinen jousiliitin (naarasliitin) takaa mekaanisen kuormituksen alaisena aina vähintään yhden kosketuspisteen, sukupuolineutraaleissa liitäinjärjestelmissä toisiinsa kietoutuneet geometriat varmistavat, että signaalinsiirto tapahtuu aina kahden kosketuspisteen kautta. Tämä korkea redundanssi mahdollistaa siten maksimaalisen kosketusvarmuuden (kuva 5).

  press-fit-pinni:n diagonaali on suurempi kuin piirilevyn reiän halkaisija. Liittimen nasta on joustava press-fit-alue:ssa, jotta piirilevy ei väänny puristusprosessin aikana vaikuttavien fysikaalisten voimien vaikutuksesta. Muodonmuutos rajoittuu siten press-fit-alue (kuva 8). Tuloksena syntyy kylmähitsaus kosketinnasta ja metalloidun piirilevyn reiän välille: kaasutiivis, korroosionkestävä, matalaresistanssinen ja sähköä hyvin johtava mekaaninen liitos, joka soveltuu myös valukapselointi käyttöön. Se on lisäksi määritelty standardissa DIN EN 60352-5, ja se säilyttää luotettavan kosketuksen myös erittäin suurissa mekaanisissa ja lämpökuormituksissa, kuten tärinässä, taivutuksessa ja voimakkaissa lämpötilanvaihteluissa, ja kestää jopa 200 g:n iskukuormituksen.
 
Erinomaisen kestävyytensä ja kymmenkertaisen parannuksen ansiosta vikataajuus (FIT-arvo) verrattuna automatisoidusti juotettuihin liitin, press-fit-tekniikka -liitintä käytetään mielellään korkean turvallisuustason sovelluksissa, joissa signaalinsiirtoa ei saa keskeyttää missään olosuhteissa, esimerkiksi turvatyynyjärjestelmissä tai ABS- ja ESP-moduuleissa.

 Liittimen eristysosan muoto auttaa lisäksi suojaamaan sen edessä olevia koskettimia vaurioitumasta käytön tai asennuksen aikana. Sen tulisi olla sellainen, että liittimen sisällä olevat herkät koskettimet ovat suojassa.

 Asennusviistoilla voidaan lisäksi välttää vaurioita asennuksen yhteydessä. Ne auttavat tasoittamaan piirilevyjen siirtymää mihin tahansa suuntaan liitettäessä. Lisäkiinnitysalueen avulla liittimen molemmat puoliskot voidaan liittää toisiinsa vahingoittumatta myös silloin, kun niissä on keskiviivan tai kulman siirtymä (kuva 10).

Joissakin liittimissä (liitin) on lisäksi Boardlock-kiinnikkeet. Niillä tarkoitetaan metallikiinnikkeitä, jotka on kiinnitetty eristysrunkoon (eristerunko) ja jotka myös juotetaan piirilevyyn (kuva 11). Näin ne lisäävät vakautta – myös epäsuotuisissa olosuhteissa, kuten tärinän ja iskujen alaisena.

Liittimen toleranssialueella on ratkaiseva merkitys sen kestävyyden arvioinnissa. Jos liitin ei pysty kompensoimaan annettuja toleransseja, mekaaniset liikkeet johtavat liitoksen kulumiseen tai jopa vaurioitumiseen. Asennuksen yhteydessä ohjausviistot auttavat varmistamaan, että terä- ja jousiliittimet (naarasliitin) voidaan kytkeä vahingoittumatta. Mutta myös liitettynä mikroluokan liikkeet on kompensoitava. Tämä onnistuu kosketin- ja eristyselementtien geometrian avulla. Jos liittimellä (liitin) on kelluvuus-funktion, se pystyy kompensoimaan jopa ±0,4 mm:n liikkeet myös käytön aikana. Tämän toiminnon merkitys kasvaa jatkuvasti, sillä sillä on ratkaiseva rooli, kun piirilevyyn asennetaan useita liitteitä. Käytössä rasitukset eivät kuitenkaan synny vain x- ja y-suunnassa, vaan myös z-suunnassa (kuva 12).

 liitin-liittimien kestävyysominaisuuksien perusteelliseksi testaamiseksi on olemassa erilaisia testausmenetelmiä. Niissä tarkastellaan muuttujia, kuten jännitekestoisuus (jännitteenkestävyys) ja kosketusresistanssi (siirtovastus), sekä ennen että jälkeen rasitustestin, ja kontaktien kunto tarkastetaan silmämääräisesti. Näin voidaan esimerkiksi tarkistaa 500 liitäntäkytkentäkerta vaikutukset jännitekestoisuus tai selvittää ilmastotestissä, vaikuttavatko useat tunnit aluksi -55 °C:ssa ja sen jälkeen 125 °C:ssa negatiivisesti liittimen kosketusresistanssi vaikutukset. Lämpötilashokkitestissä liittimen on kestettävä nopea vaihtelu näiden ääri-lämpötilojen välillä 100 kertaa, kukin 30 minuutin ajan. Myös liittämisen yhteydessä esiintyvä keski- ja kulmalinjausvirhe, samoin kuin liitetyssä tilassa vallitseva toleranssialue, tulisi tarkistaa paitsi teoreettisesti CAD-mallin avulla myös testata perusteellisesti käytännössä ja niiden kestävyys vahvistaa empiirisesti. Yhtä tärkeää on, että eri testit, jotka ovat kriittisiä kosketuspinnalle (kosketuspinta), suoritetaan myös yhdistelmänä todellisten olosuhteiden simuloimiseksi. Näin ollen esimerkiksi liittimen syklitestit (kytkentäkerta-) ja sekakaasukorroosiotestit voitaisiin suorittaa yhdessä sen varmistamiseksi, että liittimen suorituskyky ei ole heikentynyt siirtovastuksen (kosketusresistanssi) ja jännitteenkestävyyden (jännitekestoisuus) suhteen ja että koskettimet eivät ole vaurioituneet (kuva 14).